Minusta

Meillä kaikilla on varmasti omia tarinoita siitä, miten metsä on kulkenut elämässämme mukana. Tässä on minun tarinani siitä, kuinka metsä johdatti minut Oksakorujen pariin.

Lapsesta asti olen viihtynyt metsässä. Lumouduin sen pienistä yksityiskohdista, joita ihmettelin haltioissani.  Sammalet, jäkälät, vanhat kannot ja oksat ruokkivat mielikuvitustani ja rakensin niistä monenlaisia mielikuvitusmaailmoita.

Nuoruudessani koin metsässä sykähdyttäviä hetkiä, joita on vaikea pukea sanoiksi. Luonnon hiljaisuudessa sen monimuotoisuus ja ihmeellisyys avautuivat minulle tavalla, joka tuntui lähes pyhältä. Samalla koin syvää kiitollisuutta siitä, että saan olla osa elämää ja luontoa. 

Taide kiinnosti minua jo nuorena, mutta elämä vei ensin toiseen suuntaan. Opiskelin yliopistossa antropologiaa ja myöhemmin eläinlääkäriksi. Työ eläinlääkärinä oli merkityksellistä, mutta myös raskasta, ja minussa vahvistui kaipuu luoda jotakin omannäköistä ja antaa tilaa luonnosta inspiroituville ajatuksille ja käsillä tekemiselle.

Kun muutin myöhemmin Siuntioon vanhaan hirsitaloon metsän keskelle, metsästä tuli minulle kuin toinen koti. Kuljin siellä lähes päivittäin ja vähitellen suhteeni metsään syveni. Jotkut puut tuntuivat melkein vanhoilta ystäviltä, joiden luo palasin yhä uudelleen.

Vuosien mittaan metsästä oli tullut minulle paikka, jossa olin aidosti läsnä. Kuljin samoja polkuja ja sain seurata läheltä luonnon jatkuvaa muuttumista vuodenaikojen kierrossa. Haltioiduin metsän pienistä yksityiskohdista aivan kuten lapsenakin.

Oksakorun polku sai alkunsa eräällä tällaisella metsäkävelyllä loppukesän lämpimänä päivänä. Kuljin koirani kanssa tuttuja polkuja, kun koin jotakin vaikeasti selitettävää. Tuntui, kuin metsä olisi pysäyttänyt minut hetkeksi ja antanut tehtävän: tuoda metsän rauhaa ja voimaa näkyväksi tavalla, jota voisi kantaa mukanaan myös arjen keskellä. Pian minulle selvisi, että lähtökohdan täytyisi olla metsäpuun oksa, jossa puun elämä osana metsää näkyisi vuosirenkaiden ja oksakuvioiden muodossa.

Seurasi vuosien oppimisen ja kokeilemisen matka. Vähitellen oksista alkoi syntyä koruja, jotka vastasivat sitä tunnetta, jota halusin välittää. Näin syntyi Oksakoru. Tällä polulla minua on erityisesti kiinnostanut eri puulajien omat piirteet ja luonnon muodot. Korujen suunnittelun taustalla kulkee tietynlainen minimalismin ajatus, jossa luonnon oma estetiikka on pääosassa.

Vuosien varrella korujani on ollut myynnissä muun muassa Billnäsin ja Fiskarsin ruukeissa sekä Suomen Kansallismuseon ja Olavinlinnan museokaupoissa. 

Nykyisin työskentelen Kirkkonummella Vols Skolan taiteilijayhteisössä luonnon ympäröimänä. Tärkeä työtila minulle on myös metsä, jossa korujen uudet ideat usein syntyvät. Mallistoissa haluan tuoda esille merkitykselliseksi kokemiani arvoja - läsnäoloa, metsän monimuotoista voimaa, kasvun mahdollisuutta ja luonnon korvaamatonta merkitystä meille kaikille.

Toivon, että korut tuovat mukanaan jotakin niistä arvokkaista asioista, joita olen itse metsäluonnosta löytänyt - rauhaa, kunnioitusta, läsnäoloa ja aitoa yhteyttä.

Tanja Hankimo
Oksakorun korusuunnittelija ja taidekäsityöläinen

     Kuvat: Meri Kukkavaara