Harmaaleppä
Alnus Incana
Harmaaleppä korupuuna
Harmaaleppä on lämpimän kanelinruskean sävynsä ja rauhallisen oksakuvionsa vuoksi oikea "luottopuu". Lähes poikkeuksetta jokainen oksa pitää sisällään tämän yksinkertaisen kauniin ulkomuodon.
Oksan ytimessä on hauska pieni yksityiskohta - pikkuruinen tumma y-kirjaimen muotoinen kuvio. Vanhoissa oksissa voi tosin löytyä monenlaista kuviointia ja sävyvaihtelua.
Harmaalepän kuori on sileä ja harmaanruskea. Siinä on kaunis himmeä kiilto, joka korostuu puuosan öljykäsittelyn myötä.
Hillityt puuosat sopivat hyvin moniosaisiin koruihin, joissa oksan luonnolliset muodot pääsevät hyvin esille.
Harmaaleppä luonnossa
Harmaaleppä kuuluu koivukasveihin ja on lähisukua myös pähkinäpensaalle. Näistä poiketen lepät ovat Suomen puista ainoita puulajeja, joiden kumppanina elää typpeä sitovia juurinystyräbakteereja. Frankia alni -bakteerit sitovat ilmakehän typpeä puille käyttökelpoiseen muotoon. Leppä hyötyy symbioosista voimakkaan kasvun muodossa.
Muutkin kasvit hyötyvät lepän lehtien typpipitoisuudesta sillä sekä lehtikarike että juurikarike on hyvin ravinnepitoista. Vesistöihin pudonneet lehdet puolestaan ovat arvokasta ravintoa vesiekosysteemien hajottajille.
Harmaalepän löytää yleensä valoisista ja ravinteisista paikoista. Se viihtyy erityisesti lehdoissa ja lehtokorvissa mutta kasvaa myös peltojen reunoilla, hylätyillä pelloilla ja vesistöjen varsilla. Sitä kasvaa koko Suomessa tunturilappia lukuunottamatta.
Harmaalepän erikoispiirre on sen kasvunopeus. Nuorena puuna se on nopeimmin kasvava puulajimme. Se kasvaa n. 10-15 metrin korkuiseksi ja on usein monirunkoinen. Harmaaleppä jää usein lyhytikäiseksi sillä se ei pärjää muille puulajeille kilpailussa kasvunvauhdin hidastuttua ja sekametsissä saavuttaa vain noin 45 vuoden iän. Yksittäispuina ne voivat elää pitempään mutta harvoin yli sataa vuotta kuitenkaan.
Harmaalepän erottaa tervalepästä puun muodon, kuoren ja lehtien perusteella. Se kasvaa kapeana ja ylöspäin haaroittuvana toisin kuin pyöreälatvuksinen tervaleppä, jonka oksat lähtevät rungosta vaakasuoraan. Harmaalepän kuori on sileä ja vaaleanharmaa. Sen himmeän tummanvihreät lehdet ovat soikeita ja kärkeä kohti kapenevia sekä alta usein karvaisia.
Pikkuiset "lepänkävyt" ovat puutuneita emikukintoja, jotka muodostuvat eminorkoista. Lepät ovat yksineuvoisia eli samassa puussa on sekä hede- että eminorkkoja. Vaikka harmaaleppä tekee runsaasti siemeniä, se leviää tehokkaimmin kanto- ja tyvivesojen sekä juurivesojen avulla.
Lepillä on tehokas kemiallinen puolustuskyky. Sen huonosti sulavat lehdet ja kitkerä kuori eivät maistu metsän nisäkkäille. Sen sijaan lepän norkot ovat liito-oravien ja pyiden herkkua. Leppien "käpyihin" jääneet siemenet ovat usean lintulajin talviravintoa. Vanhat pystyynkuolleet harmaalepät tarjoavat tikoille kolopuita ja tikkojen hylkäämät kolot menevät kierrätykseen muille lintulajeille.