Oksakorun tarina

Tervetuloa ensimmäisen blogi-kirjoitukseni pariin! Kerron kuka olen ja miten Oksakoru sai alkunsa reilut kymmenen vuotta sitten. Ja ennen kaikkea mikä on se taika, joka oksista tehdyissä koruissa ihastuttaa...

Ylläolevassa kuvassa hymyilee aika paljon nuorempi minä, koruntekijä ja korusuunnittelija Tanja Hankimo Siuntiosta läntiseltä Uudeltamaalta. Muistan, kun otin tämän kuvan onnellisena siitä, että olin "synnyttänyt" korumerkin, jonka tärkein tehtävä on tuoda ihminen ja luonto yhteen. Palauttaa siihen yhteyteen, joka meillä luonnostaakin on, mutta joka voi elämän hektisyydessä jäädä taka-alalle ja unohtuakin.

Vaikka onkin aika liibalaabaa ja itsestäänselvää, niin sanottava on, että luonto on ollut minulle huipputärkeä asia ihan pienestä asti. Jo pinnasängystä kurottelin ihmettelemään pilviä ja taivasta, joita katselin haltioituneina. Parivuotiaana auton turvaistuimessa matkustaessani tärkein seuralaiseni oli poimimani kukkanen. Joten luonto- ja metsäsuhteeni on melkoisen syvä ja voimakas. 

Tätä suhdetta vaalin silloin monta vuotta sitten koiralenkeillä metsässä, joka levittäytyi silloisen kotini ympärille. Vaan enpä tiennyt, että eräänä päivänä elokuisena kesälauantaina tapahtuisi jotakin, joka avaisi ihan uuden merkityksen omalle olemassaololleni. Nimittäin. Metsä pysäytti minut istumaan kivelle ja kuuntelemaan. 

Niinpä istuin ja kuuntelin, kun jokin minua puhutteli ja pyysi viemään metsän sanomaa eteenpäin. Kuulostaa lähes evankeliselta, mutta näin sen vain oli, että koin saavani selvän viestin metsältä, että se haluaa päästä näkyville ja osaksi ihmisten elämää. 

Kun pohdin ja mietin millä keinolla tämä yhteys olisi mahdollista rakentaa, niin jostakin mielikuvituksen syövereistä mieleeni piirtyi kuva korusta, joka puhuisi metsän kieltä ja olisi kaunis, koskettava ja kunnioitettava. Vaihtoehtoja oli yksi - oli ryhdyttävä tuumasta tekoihin. 

Tein kokeiluja erilaisilla luonnosta löytämilläni puunkappaleilla ja varsin pian oksien sisältä paljastuva maailma sai minut täysin pauloihinsa. Tavallisten oksien tavallisen kuoren alta löytyi pienten yksityiskohtien ja värien huima kirjo, joka yhä edelleen ihmetyttää ja kutkuttaa uteliaisuuttani. Minua kiehtoi myös ajatus siitä, että oksasta sahatut kappaleet olivat kuin puuyksilön elämänkerta, vuosirenkaineen kaikkineen. Oli suorastaan pyhää, että saatoin kantaa kaulassani kertomusta eletystä elämästä. 

Tällä tiellä olen edelleen ja vien metsän viestiä eteenpäin. Pienin askelin ja oksa kerrallaan, mutta luottaen omaan visiooni ja kokemuksiini. Toivon, että löydät Oksakorun sivuilta jotakin sinua koskettavaa ja lähetän blogikirjoituksen myötä paljon metsän parantavaa ja elvyttävää voimaa - ihan tieteellisesti todennettuakin.

Metsäisin terveisin,

Tanja